Etusivu
Tyhjä maailma, täynnä ääniä puheensorina, ei lopu koskaan Täynnä ihmisiä, teitä jotka uskotte tuntevanne toisenne Monesti, oi, niin monesti te unohdatte läsnäoloni Unohdatte, että vaikken puhu kuulen kaiken mitä sanotte Siksi tunnen teidät paremmin kuin mitä te voitte koskaan tuntea minua Älkää luulko etten näe teidän sääliviä katseitanne Katsotte minua kuin olisin sairas Katsotte minua kuin jotain säälittävää olentoa, marttyyrin tavoin te hymyilette kun joskus pakolla liityn seuraanne Olen jotain, mitä ette ymmärrä aina yksin, aina sivussa Mutta olen onnellinen mitä ikinä luulittekin Rakentamani tyhjiö, se on oma valintani se on rakennettu tarkoituksella Sillä minä kuulun varjoihin Vakaana, muuttumattomana kalliona seison alati liikkuvan maailman taustalla En muutu enkä katoa, jos vain opitte avaamaan silmänne
Niinhän se on. Usein juuri se, mikä on aina ollut olemassa, jää meiltä tyystin huomaamatta. Monien ihmisten kohdalla minä olen yksi noista muuttumattomista, unohdetuista asioista. Useimmiten olen hyvilläni siitä, mutta en soisi ajatusteni katoavan olemattomiin maailman riepottavissa tuulissa. Siksi siis, matkalainen, tervetuloa soppeeni, pieneen mutta samalla avaraan paikkaan joka yhtä aikaa on ja ei ole. Tervetuloa lukemaan ajatuksiani ja toiveitani. Tervetuloa elämääni sellaisena kuin minä sen näen.